Laulutunnille tieni viepi, kunhan tuo pikkumies tuolta heräilee. Konsertti parin viikon päästä ja vielä hurjasti harjoiteltavaa. Kauan on ollut haaveissa lähteä ihan oikeille laulutunneille, ja viime syksynä vihdoin toteutin unelmani. Tykkään laulaa karaokea ja olen ollut laulamassa kahden ystäväni häissäkin kirkossa. Monelta olen kuullut että laulan hyvin, mutta halusin myös harjaannuttaa lauluani ammattilaisen opissa ja saada vinkkejä parempaan äänenkäyttöön. Karaokessa usein kuitenkin laulaminen on muutaman viinilasillisen rohkaisemaa, joten laulaminen yksin päivänvalossa ja selvinpäin on ollut ihan uutta. Tietysti lapsille lauleskelen päivittäin, tykkäsivätpä he siitä taikka eivät :)

                                                                            *******

Jatkanpa nyt kirjoittelua. Laulutunnille selvittiin, ja pikkumies viihtyi sen 30min hyvin viltin päällä lattialla lelujensa parissa. Isompi muru on perhepäivähoidossa kolmena päivänä viikosta, joten olemme pienemmän kanssa käyneet lauleskelemassa kerran viikossa. Tuo pieni mukana vielä meneekin, mutta vilkas 2,5v tuskin jaksaisi keskittyä laulun ajaksi leluihin tai kirjaan. Tosin, vuosi sitten hän kyllä jaksoi hienosti kuunnella ja keskittyä tunnin mittaisen konsertin ajan isänsä sylissä, eikä yhtään riehunut tai huutanut. Veikkaan silti, että huomattavasti helpommin tunnit käyvät kuitenkin yhden lapsen kanssa, joka ei vielä liiku..

Syyskonsertin jälkeen saakin sitten rauhoittua odottelemaan joulua. Harjoitukset jatkuvat taas tammikuussa kevään konserttia varten, muutamia biisejä olen jo miettinyt sinnekin mutta katsotaan mitä niistä tulee. Mieli tekisi myös mukaan kesäteatterin harjoituksiin mutten tiedä miten aikani mahtaa riittää. Viikon päästä olisi ensimmäinen tapaaminen aiheeseen liittyen. Voisin tietysti mennä kuuntelemaan miltä ensi kesän näytelmä vaikuttaa ja pohtia sitten osalistunko vai en. Se kuitenkin näistä, nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan isänpäivää. Huomenna kun molemmat lapset ovat kotosalla niin taidamme askarrella kortit poikien kanssa isälle, vaarille ja papalle. Lauantaina sitten leivotaan!

-JonnaK-

ZzZ... Meillä on koko viime viikko valvottu. Ihan mahdotonta kitinää tuolla pienellä, päivisin nukkui max. 30 minuuttia ja öisin heräili tunnin, parin välein. Kaikkein hankalin yö oli perjantain ja lauantain välinen, itse nukuin 6h ja senkin pienissä pätkissä. Itku ei itselläkään ollut kaukana kun aloin jo odottamaan seuraavaa herätystä kun sain vihdoin vauvan nukahtamaan. Pienellä kovasti ilmaa vatsassa ja sitä sitten kitkutteli. Äidin kanssa soittelin lauantaina ja hän itse ehdotti, että ottaisi pienintä heille yökylään, niin saataisiin koko loppuporukka nukkua. Lauantaina käytiin siis kyläilemässä isovanhempien luona ja muru jäi sinne sitten kitkuttamaan. Tai niin ainakin luulin.

Meillä oli kiva ilta isomman murun kanssa, pitkästä aikaa molempien vanhempien jakamaton huomio oli hänellä. Olin ostanut viidakkokirja-dvd:n edellisenä päivänä ja nyt sitten katsottiin se kaikki kolme yhdessä ja syötiin popcorneja ja jätskiä sohvalla. Illalla käytiin vielä kaikessa rauhassa saunassa ja sitten ansaituille unille. Nukuttiin 08.30 asti, mitä nyt kerran heräsin käyttämään poikaa yöllä vessassa kun heräsi itse pissahätään. Aamupalan jälkeen lähdettiinkin hakemaan pienintä kotiin huomattavasti virkeämpinä kuin mitä hänet mummilaan veimme. Mietin vain, kuinkahan väsyneitä mummi ja vaari mahtavat vauvan vierailun jälkeen olla...

Mummilassa oltiin kuitenkin pirteinä. Vauva oli herännyt vain kaksi kertaa yöllä syömään, ja nukkunut muuten ilman kitinöitä. Mietin itse jo aikaisemmin, että vaikken enää imetä kovin paljoa, olisiko maidossa kuitenkin ollut jotain, joka noita vatsanväänteitä oli aiheuttanut. Ruisleivän olin lisännyt ruokavaliooni takaisin juurikin viikko sitten, joten luultavasti se oli aiheuttanut meille unettomia öitä. Ilmeisesti saan nauttia siitä oikeasti seuraavan kerran kun en enää imetä ollenkaan. 

Ehkä pieni mummilavierailu teki murulle vain hyvää, sillä viime yönä hän todellakin heräsi vain kahdesti syömään, klo 00.45 ja 05.30.. Jatkamme siis ruisleivättömällä linjalla ja toivomme, että kohta saisimme nukkua kokonaisen yön vaikka pieninkin olisi kotona :)

-JonnaK-

Joo, ei oo kaloreita mietitty ei. Miehen synttäreistä selvitty kunnialla, paitsi tosiaan ton syömisen suhteen... Tein tarjottavaksi kaksi pellillistä kinkkupizzaa, yhden pellillisen välimerenpiirakkaa, jauhelihakierteitä ja salaattia. Lisänä juustotarjotin, suolakeksejä, karkkia, sipsiä, olutta, lonkeroa, viiniä ja limuja. Tapana on, että mikään ei saa loppua kesken, eikä tarjottavat sitten loppuneetkaan vaikka niitä tuhoamassa oli se 15 henkeä. Nyt onkin koko viime viikko mennyt ihan repsahdellessa. Aina välillä miettinyt, että nyt loppuu herkuttelu, ja sitten taas.. Pala pizzaa, muutama suolakeksi.. Argh! Loppuviikosta herkkupäivä venyi koko viikonlopun mittaiseksi vaikka alun alkujaan se piti olla vain lauantaina. Nyt on niin possu-olo, ettei mitään rajaa! Aloitin taas uudella innolla laskemaan kaloreita näin maanantain kunniaksi, pakko yrittää nyt tsempata.

Helpotuksen huokaus tuli kuitenkin siitä, että pienempi muru oli pärjäillyt hienosti mummilassa yökylässä. Nukkumaan oli menty kahdeksalta niinkuin kotonakin, yöllä herätty syömään vain kahdesti ja nukahdettu heti maidon jälkeen uudestaan. Mummi oli vaunutellut pojan ja koirien kanssa pitkät pätkät seuraavana aamupäivänä ja itse pääsin paikalle puolenpäivän jälkeen. Hyvillä mielin voin siis joskus myöhemminkin jättää pientä hoitoon, vaikka nyt ei olekaan mitään erityistä menoa tiedossa. Ikävä oli kuitenkin kova molempia poikia, joten taidetaan viettää taas muutama aika ihan oman perheen kesken kotosalla :)

Nyt taidan mennä keittämään itselleni kupin kahvia ja syventyä matkaopas-lehteen sohvalle, molemmat pienet nimittäin päikkäreillä samaan aikaan, ihana rauha <3 Ja huom, nyt jätän sen kahvikeksin kaappiin ;)

-JonnaK-

Mahtavaa! Mun jumittunut painoni ei ollut sittenkään niin jumittunut! Olen nyt kymmenen päivän ajan kirjoitellut ylös syömiseni ja yrittänyt pitää kalorit max. 1500 päivässä. Lauantain herkkupäivänä en kaloreita laskenut, mutta en silti antanut herkuttelun mennä överiksi, illalla vähän irtokarkkeja ja leffaa kun muksut oli saatu nukkumaan. Tänään kävin vaa'alla ja ilokseni huomasin, että paino oli pudonnut 2,5kg! Tämä motivoi jatkamaan, usko meinasi jo aikaisemmin loppua kun paino ei liikkunut suuntaan eikä toiseen. Harmittaa vaan, että hyvin alkanut juoksulenkkeily on ollut tauolla jo pari viikkoa nilkkakivun vuoksi.. Viikko sitten kävin jumpassa vain huomatakseni, ettei jalka täysillä kestänyt hyppyjä - tänään täytyisi yrittää uudelleen. Lauantainen ratsastusvalmennus sen sijaan ei tuottanut ongelmia ja hyvin hikoiltiinkin, niin minä sekä hevonen.

Nyt viikonloppuna en taida uskaltaa edes miettiä mitään kuureja tai kaloreita, lauantaina tosiaan miehen kolmekymppiset. Aika vain alkaa loppua kesken, huomenna on parturi ja ripsihuolto jonka lisäksi täytyisi ehtiä leipomaan pizzaa, piirakkaa ja jauhelihakierteitä, salaatin teen vasta lauantaina ennen kun vien pojat hoitoon. Käytiin eilen koko perheen voimin ostamassa tarjottavia Prismasta ja naureskeltiin miehen kanssa, että hyvät on meidän perheen eväät kun kärryissä oli monta pussia sipsejä, karkkia, juustoja, olutta ja viiniä, ei oikeastaan mitään muuta terveellistä kuin juustotarjottimelle tarkoitetut viinirypäleet. Jotenkin nolottaa ostaa varsinkin alkoholia pienten lasten kanssa, vaikkei sitä olekaan tarkoitus heidän aikanaan juoda.. Täydellinen äiti-syndrooma, huoh.

-JonnaK-

Raivostuttavaa! Just kun on hyvä motivaatio karistaa, tai ainakin yrittää, raskauskiloja, niin kroppa sanoo sopimuksensa irti. Sain viimeisimmän raskauden aikana kiloja noin 15 ja nyt niistä olis tarkoitus päästä eroon. Synnärille jäi varmaan 8kg ja olen koittanut saada loppuja pudotettua tässä lastenhoidon ohessa. Sain kuukausi sitten kunnon motivaatiotönäisyn kun katsoin muutamaa valokuvaa itsestäni vauvan kanssa. Ei luoja, en vaan voi näyttää tältä! Sainkin tiputettua viisi kiloa ihan herkutteluja rajoittamalla ja katsomalla tarkemmin mitä suuhunsa laittaa. Olen aina ollut perso makealle ja nyt kesällä jäätelöä on kulunut enemmän kuin kehtaan tunnustaa.. :)

Alettiin sitten käydä myös juoksulenkillä muutaman kerran viikossa hyvän ystävän kanssa, sekä kerran viikossa jumpassa ja ratsastamassa. Voin sanoa, että pettymys oli tosi suuri kun paino ei jatkanutkaan putoamistaan, vaan nousikin kilon ja jäi jumittamaan siihen! Tiedän, että liikunta lisää lihasmassaa ja saattaa nostaa painoa hetkellisesti, mutta ARGH! Olen sellainen jolle kaikki pitäis tapahtua heti, enkä todellakaan ole kärsivällinen tälläisissä asioissa. Pelkäänkin, että repsahdan kohta taas herkuttelemaan useammin, koska "ihan sama mitä syön, kun paino ei kuitenkaan laske".. Kuinkahan monta laihista olen tuolla verukkeella aikasemmin ryssinyt..?! Nyt vielä onnistuin juoksulenkillä nyrjäyttämään nilkkani joten tyytyminen on ollut vain kävelylenkkeihin. Onneksi jalka ei kuitenkaan mennyt pahasti, ainoastaan juokseminen kipeyttää sen pahemmin.

Viikonloppuna tapahtui jo pieni repsahdus tuon syömisen kanssa. Käytiin perheen kanssa kaupungissa ja kun reissu meni sen verran myöhäiselle, niin käytiin pizzalla ettei tarvinnut enää kotona alkaa laittaa ruokaa. Olen sallinut itselleni yhden herkkupäivän viikossa, lauantaisin, mutta nyt tuon perjantaisen pizzareissun jälkeen ajattelin, että siirrän sen sitten sille päivälle. Illalla syötiin vähän irtokarkkeja miehen kanssa kun katsottiin leffaa lasten nukkuessa. Lauantaina tuntui, että molemmilla pienillä oli ihan superkiukkupäivä koko päivän, niin sorruin illalla syömään vielä loput irttarit vaikkei pitänytkään. Huoh.. Nyt maanantaina uudella sykkeellä laihikseen, aloin kirjoittaa syömiseni ylös ja tsekkaan päivän kuluessa kalorimäärät kalorilaskurilla, yli 1500 ei pitäisi päästää. Ensimmäisen raskauden jälkeen tein saman ja sainkin kaikki raskauskilot pois. Kun vain saisi omat mielihalunsa kuriin, miten ne kaikki sokeriset herkut vaan koukuttavatkin niin pahasti.. :P

-JonnaK-