Mahtavaa! Mun jumittunut painoni ei ollut sittenkään niin jumittunut! Olen nyt kymmenen päivän ajan kirjoitellut ylös syömiseni ja yrittänyt pitää kalorit max. 1500 päivässä. Lauantain herkkupäivänä en kaloreita laskenut, mutta en silti antanut herkuttelun mennä överiksi, illalla vähän irtokarkkeja ja leffaa kun muksut oli saatu nukkumaan. Tänään kävin vaa'alla ja ilokseni huomasin, että paino oli pudonnut 2,5kg! Tämä motivoi jatkamaan, usko meinasi jo aikaisemmin loppua kun paino ei liikkunut suuntaan eikä toiseen. Harmittaa vaan, että hyvin alkanut juoksulenkkeily on ollut tauolla jo pari viikkoa nilkkakivun vuoksi.. Viikko sitten kävin jumpassa vain huomatakseni, ettei jalka täysillä kestänyt hyppyjä - tänään täytyisi yrittää uudelleen. Lauantainen ratsastusvalmennus sen sijaan ei tuottanut ongelmia ja hyvin hikoiltiinkin, niin minä sekä hevonen.

Nyt viikonloppuna en taida uskaltaa edes miettiä mitään kuureja tai kaloreita, lauantaina tosiaan miehen kolmekymppiset. Aika vain alkaa loppua kesken, huomenna on parturi ja ripsihuolto jonka lisäksi täytyisi ehtiä leipomaan pizzaa, piirakkaa ja jauhelihakierteitä, salaatin teen vasta lauantaina ennen kun vien pojat hoitoon. Käytiin eilen koko perheen voimin ostamassa tarjottavia Prismasta ja naureskeltiin miehen kanssa, että hyvät on meidän perheen eväät kun kärryissä oli monta pussia sipsejä, karkkia, juustoja, olutta ja viiniä, ei oikeastaan mitään muuta terveellistä kuin juustotarjottimelle tarkoitetut viinirypäleet. Jotenkin nolottaa ostaa varsinkin alkoholia pienten lasten kanssa, vaikkei sitä olekaan tarkoitus heidän aikanaan juoda.. Täydellinen äiti-syndrooma, huoh.

-JonnaK-