Olisikohan nyt aika vihdoin ja viimein saada tänne aikaiseksi ensimmäinen kirjoitus..? Suurissa suunnitelmissani olen kirjoittanut jo vaikka kuinka monta tarinaa, mutta toteutus on aina jäänyt vain sille surullisenkuuluisalle suunnitteluasteelle. Nyt kuitenkin kirjoituspuuhiin. Olen siis kahden ihanan pojan äiti, ensimmäinen muru on nyt 2.5 vuotias, toinen syntynyt kolmisen kuukautta sitten. Suurena apuna pienten riiviöiden kaitsemisessa, sekä elämän ilot ja surut jakamassa kanssani on mieheni jonka kanssa yhtä ollaan pidetty kohta kymmenen vuotta. Asustelemme koko konkkaronkka omassa talossa kahden ylivilkkaan valkoisen karvaturrin kanssa. Elämä on oikeastaan kaikinpuolin kohdillaan, ainoastaan krooninen matkakuume vaivaa miehen mielestä kyllästymiseen asti :)

Olen aina rakastanut matkustelua. Ensikosketuksen hieman eksoottisempiin ulkomaanmatkoihin sain, kun kävimme lapsena vanhempieni kanssa Turkin Marmariksessa. Tietysti perinteiset ruotsinlaivat oli testattu jo moneen kertaan ennen sitä. Lapsena erilainen kulttuuri ja tavat olivat jännittäviä. Saimme tuolloin sisarusten kanssa isältä jokusen miljoona Turkin liiraa matkarahaksi, mikä tuntui aivan käsittämättömältä, suomessa kun oli viikkorahana tuolloin se joku kymmenen markkaa.. Toinen reissu vanhempien kanssa tehtiin Italian rivieralle, Arma di taggiaan, sekä Monacoon. Kävimme vielä myöhemmin äidin ja pikkuveljen kanssa Barcelonassa.

Barcelona

Mieheni kanssa olemme reissailleet moottoripyörällä ympäri Suomea ja pohjois-Norjassa sekä tietysti käyneet tsekkaamassa pakolliset Tukholmat ja Tallinnat. Ennen lapsia vietimme kaksi viikkoa Thaimaan lämmössä ja häiden jälkeen toiset kaksi viikkoa samaisessa paikassa. Nyt kuitenkin tuntuu, että Thaimaa on nähty vaikka aivan ihana paikka olikin. Mieli tekee jo muualle. 

Thaimaa, Karon beach

Lukion jälkeen olin au pairina Belgiassa, Brysselissä, ja rakastuin kaupunkiin täysin. Monille Brysselistä ensimmäinen mielikuva ovat EU-parlamentti ja tylsät toimistorakennukset, mutta kaupunki on niin paljon muuta! Brysselistä löytyy kauniita puistoja sekä ihania pieniä pubeja joihin istahtaa katselemaan kaupungin vilinää, onhan Belgia kuuluisa erikoisista oluistaan! Maailmankuulua on myös Belgialainen suklaa, jota myydään pienissä suklaapuodeissa ympäri kaupunkia.

Tintti on myös belgiasta

Kaupunki on mielestäni kaunis ja erilaisia tapahtumia järjestetään harva se päivä. Olinkin jo pitkään haaveillut pääseväni sinne takaisin ja halusin näyttää kaupunkia myös miehelleni.Tilaisuus tähän avautui viime kesänä esikoisemme ollessa vähän päälle vuoden ikäinen. Lähdimme kahdestaan miehen kanssa viettämään ansaittua viikonloppua Brysseliin isovanhempien jäädessä hoitamaan villiviikaria. Matka ajoittui touko-kesäkuun vaihteeseen ja pääsimme samalla juhlistamaan kahdeksaa yhteistä vuotta jotka tulivat täyteen toukokuun 29 pvä! Torstai-illalla laitoimme pojan nukkumaan ja käänsimme auton nokan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lento lähti perjantaiaamuna klo 5.50 ja perillä olimme hyvissä ajoin yhdeksän aikoihin, olo oli kuin kotiin olisi tullut! Perjantain vietimme kiertelemällä kaupunkia, istumassa kerrankin kaikessa rauhassa kahviloissa ja lasillisella ja vain nauttien toistemme seurasta. Päivän yksi kohokohdista oli piknik Cinquantenairen puistossa tuoreine mansikoineen ja kuohuviineineen..

Parc du cirquantenairen riemukaari

Lauantaina ajelimme junalla kolme tuntia Luxembourgiin. Lilliputtivaltiossa kävimme katsomassa Casamaten luolastot ja tutustuimme kaupunkiin sen, mitä yhdessä päivässä ehti.

Luxembourgin kaarisilta

Sunnuntain vietimme vielä Brysselissä ja maanantai-aamuna lento kohti kotia lähti. Ilma koko lomamme ajan oli aurinkoinen ja lämmin, mittari näytti +28 astetta joten saimme nauttia todellisista kesäkeleistä. Ihana reissu, vaikka täytyy sanoa, että sunnuntai-iltana kävikin mielessä miksen varannut lentoa kotiin jo sille illalle, sen verran ikävä oli pientä poikaa!

Viime syksynä kävimme koko perheen voimin Corfun saarella Kreikassa löhöilemässä. Tai no, eipä lomaa kaksivuotiaan kanssa voi löhöilyksi kutsua.. Poika nautti täysin siemauksin uimisesta meressä eikä kukaan matkailijoista sairastanut vatsatautia tai mitään muutakaan. Lentomatkat pienen miehen kanssa sujuivat hyvin, eikä ongelmia ollut korvien kanssa nousuissa tai laskuissakaan. Äidillä tosin lentokoneeseen nousu tai oikeastaan pelkkä ajatuskin jo nostaa pulssia, mutta matkalle on silti päästävä :)

Kassiopi, Corfu

Rantaleikkejä

Tänä keväänä kävimme vielä miehen kanssa kaksin Latviassa, Riiassa. Halusimme vielä viettää viikonlopun kahdestaan ennen uusimman tulokkaamme syntymää. Raskausviikkoja itsellä oli tuolloin 28 ja meno alkoi olla jo hieman hitaampaa kuin ennen raskautta. Tuskinpa olisin jaksanut kierrellä kaupunkia enää kovin monen viikon päästä tuosta ajankohdasta, sen verran oli väsyneet jalat iltaisin kun pääsimme hotellille.. Riika oli myös kiva pieni kaupunki, mutta ajankohta reissulle sään puolesta olisi voinut olla myöhäisempi. Nyt huhtikuun lopulla oli vielä viileää ja tuulista eikä aurinko kovin lämmittänyt vaikka paistoikin. Kuukausi myöhemmin kelit olisivat varmasti olleet lämpimämmät, mutta toisaalta, tuskin ainakaan itse olisin niistä pystynyt kovin nauttimaan.. ;)

Riian vanhaakaupunkia

Tähän asti reissut ovat nämä, mutta uusia on suunnitteilla koko ajan. Seuraava kahdenkeskinen matka on varattu, lähdemme miehen kanssa juhlimaan kymmentä yhteistä vuotta ensi keväänä rakkauden kaupunkiin Pariisiin. Tulevaisuudessa häämöttää myös matka pallon ympäri, sitten kun pojat ovat jo niin suuria että pärjäilevät itsekseen. Toisinsanoen, ehkä parinkymmenen vuoden päästä :) Säästötili matkaa varten ollaan kuitenkin jo perustamassa jotta summaa ei tarvitse nyhtää kokoon ihan puolessa vuodessa. Näistä haaveiluista lisää myöhemmin, nyt takaisin maan pinnalle ja ruuanlaittoon!

-JonnaK-