Voi pientä murua.. Lauantaina alkoi isomman pojan nenä hiukan vuotaa ja vähän hän yskikin. Otettiin viikonloppu siis aika rennosti, pienellä vaunulenkillä käytiin hyvin puettuna ja paistettiin lettuja välipalaksi. Maanantaina olisi ollut perhepäivähoidon järjestämä retki teatteriin katsomaan lastennäytelmää, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa.

Maanantaina poika kömpi kuitenkin viereen jo aamukuuden jälkeen, kuumeisena ja henkitys rohisevana. Ei auttanut muu kuin laittaa hoitajalle viestiä, ettei meidän teatterireissusta nyt tullut mitään. Aamupäivän aikana hengitys meni koko ajan vain tukkoisemmaksi ja varalla oleva keuhkoputkia avaava lääkekään ei tuonut helpotusta pienelle. Puolenpäivän aikaan pakkasin molemmat pojat autoon ja lähdettiin käymään päivystävällä lääkärillä, onneksi terveyskeskus on ihan vieressä ja lääkäriaikakin saatiin ilman suuria ongelmia. Poika sai aluksi hengitettävää lääkettä maskin kautta jonka jälkeen jatkoimme matkaa läheiseen kaupunkiin lasten poliklinikalle. Polilla saatiin samaa lääkettä vielä kolmesti, aina 20 minuutin välein, mutta tilanne ei tälläkään lauennut. Pienenä alkanut flunssa veikin meidät hoitoon lastenosastolle.

Huone johon pääsimme oli sama, jossa olimme olleet puolisen vuotta sitten silloin, kun ensimmäinen vastaava tilanne oli päällä. Silloin vietimme osastolla kaksi yötä, poika rohisten häkkisängyssä ja minä nukkuen koiranunta vieressä ohuella patjalla. Tuolloin pienempi muru oli vielä vatsassa. Nyt järjestimme niin, että mieheni jäi pojan kanssa osastolle yöksi, minun ja pienimmän suunnatessa iltamyöhällä kotiin. Kyyneleet silmissä jätin toiset sairaalan hoiviin, vaikka tiesinkin, että asiat olisivat paremmin niin. Tilannetta ei yhtään helpottanut kun poika itkuisena sanoi haluavansa tulla nukkumaan omaan sänkyynsä..

Yö kotona meni aika pienillä unilla, kummasti sitä alkaa kuuntelemaan pienimpiäkin rasahduksia kun mies ei ole kotona.. Onneksi koirat sentään olivat rauhallisia ja käyttäytyivät normaalisti, kuinka paljon olisinkaan silloin pelännyt jos nekin olisivat alkaneet sekoilla omiaan.. Aamulla soittelin osastolle ja siellä yö oli mennyt hyvin. Muru oli ollut tosi reipas, oli itse halunnut ottaa hengitettävät lääkkeensä ja ruokakin oli maistunut. Iltapäivällä sainkin omani kotiin, monien hoito-ohjeiden ja lääkkeiden kanssa. Sairaalan pieni huone oli tehnyt tehtävänsä, poika oli niin täynnä energiaa että oltiin ihan helisemässä villin kaksivuotiaan kanssa joka ei olisi saanut kovin riehua toipilaana.. Loppuilta yritettiin rauhoittaa tekemällä palapelejä, lukemalla kirjaa, katsomalla videoita sekä maalailemalla vesi- ja sormiväreillä. Tässä onnistuttiinkin kohtalaisesti :)

-JonnaK-